Menetelmän historiaa

— Menetelmän historiaa —

Harjoituksen, sekä niitä tukevien teorioiden ja opetusten,  kehittymisen voidaan katsoa alkaneen Colin Sissonin käänteentekevästä oivalluksesta. Sisson oli tavoitellut onnellisuutta kokeillen ja harjoittaen vuosien mittaan useita eri menetelmiä, ja tuli tilanteeseen jossa hän tiedosti –ja tunnusti itselleen– että vuosien sisäinen työ ei ollut tehnyt hänestä aidosti onnellista. Onnelliset hetket elämässä olivat olleet ohimeneviä ja usein pinnallisia.

Tämän oivalluksen myötä Sisson päätti tehdä siitä eteenpäin kaiken päinvastoin. Keskittyminen positiivisten tunteiden voimistamiseen ei ollut tuonut pysyviä vaikutuksia, joten hän lopetti sen ja alkoi keskittää huomionsa niihin tuntemuksiin joita ei halunnut tuntea: ikäviin, epämukaviin ja vastenmielisiin. Hän ei hylännyt kaikkia harjoittamiaan menetelmiä, mutta alkoi käyttää niitä täysin päinvastaiseen tarkoitukseen.

Yksi Colin Sissonin hyödyntämistä menetelmistä oli breathwork, jossa asetutaan selinmakuulle ja ryhdytään hengittämään ns. tietoista, tauotonta hengitystä. Ajan myötä Sisson alkoi erkaantua perinteisestä breathworkin harjoittamisesta, ja antoi omalle sisäisen työskentelyn tavalleen nimen Breath Integration. Nimi kuvasti sitä, kuinka hengitys voi tuoda pintaan tiedostamattomia, tukahdutettuja tunteita tai kokemuksia, ja kuinka ne integroituvat (yhdentyvät, eheytyvät) tasapainottuen osaksi kokonaista olemustamme, kun teemme tietoisen valinnan ja päätöksen antaa niiden tuntua ja ottaa ne vastaan.

Sisson alkoi tulla tietoiseksi siitä, miten ehdollistunut mielemme välttelee ja tukahduttaa epämukavia kokemuksia automaattisesti –niin että emme havaitse sitä– ja kuinka siitä on tullut normaali olemisen tila johon olemme tottuneet. “Tavallinen olo”.
Näkemykset muodostuivat teoriaopetukseksi, joka toimii tienviittana siihen kuinka voimme alkaa havaitsemaan näitä automaatioita. Havaitsemisen kautta alamme palaamaan vähitellen kohti luonnollista olemisen tilaa, sitä mitä aidosti olemme.

Harjoittamisessa ei keskitytä nimenomaan epämukavien tunteiden kaiveluun tai työstämiseen, vaan ne vain huomioidaan ja kohdataan tasavertaisina kaikkien tunteiden kanssa. Tällöin voimme huomioida ja vastaanottaa kaikki puolemme itsestämme, toivottaa ne tervetulleeksi ja siten palata luonnolliseen tasapainoon. Se ei ole mitään mitä tarvitsisi tehdä tai työstää, vaan se on seurausta siitä että päätämme tietoisesti tuntea sen mitä aidosti tunnemme. Tätä kuvaa erinomaisesti englanninkielinen kiteytys: “I’m not interested in feeling better, I’m interested in feeling real – no matter how it is”.  En ole kiinnostunut parantelemaan oloani vaan haluan tuntea oloni aidosti sellaiseksi kuin se on, tuntuipa se miltä tahansa.