Menetelmän historiaa

— Menetelmän historiaa —

Menetelmän kehittymisen voidaan katsoa alkaneen Colin Sissonin käänteentekevästä oivalluksesta. Hän oli vuosien ajan tavoitellut onnellisuutta kokeillen ja harjoittaen useita eri menetelmiä, joissa keskityttiin positiivisten tunteiden ja asioiden lisäämiseen. Lopulta Colin tuli tilanteeseen jossa joutui tunnustamaan itselleen, että vuosien sisäinen työ ei ollut tehnyt hänestä aidosti onnellista. Onnelliset hetket elämässä olivat olleet ohimeneviä ja usein pinnallisia.

Tämän oivalluksen myötä Colin päätti tehdä siitä eteenpäin kaiken päinvastoin. Keskittyminen vain positiivisten tunteiden voimistamiseen ei ollut tuonut pysyviä vaikutuksia, joten hän alkoi huomioida tietoisesti myös niitä tuntemuksia joita oli siihen saakka väistellyt: ikäviä ja epämukavia tunteita. Hän ei hylännyt kaikkia harjoittamiaan menetelmiä, mutta alkoi käyttää niitä päinvastaiseen tarkoitukseen. Täysin uudenlainen harjoitus sai alkunsa, ja vielä nykyäänkin jotkin sen sisältämät näkemykset ovat harvinaisia.

Yksi Colin Sissonin hyödyntämistä menetelmistä oli breathwork, jossa asetutaan selinmakuulle ja ryhdytään hengittämään ns. tietoista, tauotonta hengitystä. Ajan myötä Sisson alkoi erkaantua perinteisestä breathworkista, ja antoi omalle menetelmälleen nimen Breath Integration. Nimi kuvasti kahta asiaa: sitä kuinka hengitys voi tuoda pintaan tiedostamattomia, tukahdutettuja tunteita tai kokemuksia, sekä sitä kuinka ne integroituvat (yhdentyvät, eheytyvät) ja tasapainottuvat osaksi kokonaista olemustamme, kun vain annamme niille luvan tuntua sellaisenaan.

Sisson alkoi tulla tietoiseksi siitä, että hänen mielensä oli ehdollistunut vastustamaan ja tukahduttamaan epämukavia kokemuksia automaattisesti –niin että hän ei edes havainnut tuota vastustamista– ja kuinka siitä oli tullut normaali olemisen tila johon hän oli tottunut. “Tavallinen olo”.

Uudet oivallukset muodostuivat teoriaopetukseksi, joka auttaa ymmärtämään kuinka pidämme itsemme erossa omista tunteistamme.
Käytännön harjoitus ohjaa tunteiden sekä niiden vastustamisen tuntemiseen itsellemme rehellisesti. Niille ei tehdä erikseen mitään, vaan riittää kun vain tunnemme ne. Se saa ne hälvenemään, ja alkaa palauttamaan meitä kohti luonnollista olemisen tilaa. Sitä mitä aidosti olemme.

Harjoittamisessa ei kuitenkaan keskitytä nimenomaan epämukavien tunteiden kaiveluun tai käsittelyyn, vaan esiin voi nousta mitä tahansa. Kaikki tunteet kohdataan ja vastaanotetaan tasavertaisina. Tällöin voimme toivottaa tervetulleiksi kaikki puolemme itsestämme, ottaa ne omaksi ja siten palata luonnolliseen tasapainoon.
Tasapainottuminen ei tule tekemisen tai työstämisen kautta, vaan se on seurausta siitä että päätämme vain olla sen kanssa mitä aidosti tunnemme. Tätä kuvaa erinomaisesti englanninkielinen kiteytys:
“I’m not interested in feeling better, I’m interested in feeling real – no matter how it is”.
En ole kiinnostunut parantelemaan oloani vaan haluan tuntea oloni aidosti sellaiseksi kuin se on, tuntuipa se miltä tahansa.