Menetelmä teoriassa

— Menetelmä teoriassa —

Breath Integration™ tapa on väline joka opastaa havainnoimaan olemuksemme eri puolia: kehoa ja fyysisiä tuntemuksia, tunteita, ajatuksia, energioita tai mitä tahansa havaitsemme. Meillä on usein tiedostamatonta vastustamista ikäviä tuntemuksiamme kohtaan, ja menetelmän painopiste on tuon vastustamisen havainnoinnissa  ja siitä tietoiseksi tulemisessa. Vastustaminen ja tukahduttaminen on merkittävin tekijä joka erkaannuttaa meidät luonnollisesta itsestämme.

Tarkoitus on tehdä jokaisessa hetkessä tietoinen valinta ja päätös olla täysin läsnä sen kanssa mitä tuntee ja kokee. Tällöin itseään tai sisäistä maailmaansa ei voi tarkkailla etäisyyden päästä. Lyhytkin etäisyys tunteisiin ja kokemuksiin merkitsee erkaantumista niistä: ikään kuin istuisi töyräällä tarkkailemassa jokea metrin, viiden tai kymmenen päässä vesirajasta. Tällöin voi saada joesta tietoa, nähdä ja kuulla sen, seurata miten se virtaa ja pyörteilee. Breath Integration™ -menetelmässä tarkoitus on hypätä jokeen, kokea se kokonaisvaltaisesti ja antaa sen tuntua. Sekä havaita mitä pitää joessa olemisesta: haluaisiko olla vedessä ja tuntea sen.

Tunteita ei jaotella positiivisiin tai negatiivisiin, eikä vahvisteta positiivisia sekä syrjäytetä negatiivisia tunteita. Ei ole olemassa hyviä ja pahoja tunteita – on vain erilaisia tunteita, ja tarkoituksena on antaa niiden kaikkien tuntua.

On toki totta että koemme tietyt tunteet negatiivisina, mutta se ei tarkoita että ne olisivat sitä itseisarvoltaan: varhaislapsuudessa olemme vain oppineet että tietyt tunteet ovat negatiivisia ja pahoja.
Ensin opimme että niiden näyttäminen ja ilmaiseminen on paheksuttavaa, ja siitä vedimme johtopäätöksen että myös niiden tunteminen on paheksuttavaa. Emme enää uskaltaneet tuntea niitä vaan aloimme tukahduttaa ja vastustaa niitä. Pian siitä tuli huomaamatonta, tiedostamatonta toimintaa johon totuimme. Siitä saakka emme ole havainneet sitä enää lainkaan, ja siitä on muodostunut normaali olotila.

Menetelmän harjoittamisen tarkoitus on tulla tietoiseksi tästä toiminnasta, jolloin sen vaikutus vähenee ja lakkaa. Prosessi aloitetaan yksinkertaisesti tekemällä tietoinen valinta ja päätös kiinnittää huomio siihen, mitä tuntee juuri nyt. Se voi liittyä esim. ajankohtaiseen (joko hetkelliseen tai jatkuvaan) elämäntilanteeseen jonka haluaisi muuttuvan tai parantuvan.

Yksilöohjattu harjoitus alkaa hengityksen havainnoinnista: kuinka se kulkee ja miltä se tuntuu ilman että pyrimme muuttamaan sitä millään tavalla. Käytämme usein myös ns. tietoisesti tauotonta hengitystä (conscious connected breathing).
Tämä siirtää huomion ulkopuolelta aluksi hengityksessä ilmeneviin jännityksiin tai rajoituksiin, ja siitä syvemmälle sisällepuolelle; siihen, mitä tunnen juuri nyt. Luotuamme yhteyden tunteisiin emme tee niille mitään. Tarkkailemme vain sitä, miltä kokemamme tunteet tuntuvat: olemmeko vastaanottavaisia ja avoimia niille, vai herääkö meissä kenties halua torjua ja sulkea ne pois?

Oletetaan että ensimmäiseksi esiin nousi tunne, jonka koemme negatiivisena. Seuraavan askelen ottaminen tapahtuu kysymällä “Miltä tämä tunne minusta tuntuu? Mitä se minussa herättää?”.
Jos vastaus on “en pidä siitä”, olemme saaneet yhteyden vastustamiseen, jota koemme “negatiivisia” tunteita kohtaan. Sen voi havaita esim. omana tunteenaan, fyysisenä jännityksenä tai yleisenä kireytenä.

Tämän havainto on merkittävä, koska olemme nyt tulleet tietoiseksi siitä, miten suhtaudumme “negatiivisiin” tunteisiimme: yleensä vastustamme niitä. Tämä vastustaminen on alkuperäistä tunnetta suurempi tekijä joka erkaannuttaa meidät omasta itsestämme, ja siitä mitä todella koemme.
Hypoteettinen kysymys: jos voisit vain tuntea kaikki tunteesi sellaisenaan ilman että ne herättäisivät sinussa vastenmielisyyttä, olisivatko ne sinulle ongelma?

Vastustamisen havaitseminen ja tiedostaminen auttaa meitä huomaamaan kuinka tuomitsemme ensiksi esiin nousseen tunteen. Paljastavia kysymyksiä voisivat olla esim. “Minkä takia minä haluan vastustaa tätä tunnetta?” – “Mitä vikaa tässä tunteessa on?” Sillä, osaako eri tuntemuksia tai havaintoja nimetä ei ole merkitystä: aina voi tehdä tietoisen valinnan ja päätöksen olla sen kanssa miltä tuntuu, mikä on oma totuus tästä hetkestä. Analysointi ja nimien tai leimojen antaminen ei ole tarpeellista. Eri tekijöiden tunnistaminen voi olla avuksi ja antaa sinulle älyllistä tietoa, mutta sisäisen prosessin tietoinen kokeminen sekä antaa sinulle syvempää, intuitiivista tietoa että saa prosessin tapahtumaan omalla painollaan!

Millekään ei tarvitse tehdä mitään, koska tietoiseksi tulemisen ansiosta kaikki tapahtuu omalla painollaan luonnollisena purkautumisprosessina. Prosessin etenemistä voi auttaa havaitsemalla mikä estää sitä etenemästä – millä tavoin minä estän sitä etenemästä! Kaikki tapahtuu sitä mukaa kun tulemme tietoiseksi sisäisestä vastustamisesta, jolloin voimme kohdata myös niitä kokemuksia joita vastustimme. Kun ne tuo kaikki tulee kohdatuksi tietoisesti ja kokonaisvaltaisesti se tulee myös käsitellyksi, jolloin kokemukset saavat integroitua tietoisuuteemme ja tippua lopullisesti pois. Tämä voi tuoda mukanaan muutosta, joka on luonnollista muutosta kohti luonnollista itseä. Tämä tekee Breath Integration™ -menetelmästä sekä pakottoman, että tehokkaan ja vaikuttavan – ja omasta mielestäni myös alati yllättävän ja jännittävän!

 

 

Menetelmä ei välttämättä tuo elämääsi muutosta, mutta se tuo muuntumista. Mitä eroa näillä kahdella on?

Muutoksen halu lähtee egon motiiveista jotka ovat alitajuisia ja tiedostamattomia. Haluamme usein muuttua jollain tavalla paremmiksi jotta saisimme parannusta johonkin ongelmaan tai elämäntilanteeseen, jonka koemme ongelmaksi. Haluamme rahaa tai kuulua eri ryhmiin koska tunnemme saavamme sitä kautta jotain isompaa, kuten hyväksyntää ja arvostusta. Saadaksemme rahaa ja “oikeanlaisia” ihmissuhteita halluamme muuttua terveemmäksi, koulutetummaksi, henkisemmäksi, kauniimmaksi – miksi tahansa mikä sopii tilanteeseen.

Meille ei tulisi mieleen tavoitella noita asioita ellemme tuntisi jollain tasolla puutetta, joka on seurausta egossa ja minässä piilevistä epätosista uskomuksista. Ne tuottavat päänsisäisiä tarinoita, jotka kertovat meille että meidän pitää olla parempia, ja kun muutumme oikealla tavalla niin ongelmamme ratkeavat. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta pitkällä tähtäimellä se on tehoton toimintamalli. Sille ei silti tarvitse tehdä mitään. Sen pelkkä havaitseminen ja tiedostaminen alkaa johtaa muuntumiseen.

Kun kiinnitämme huomion tarinoiden sijasta niihin tuntemuksiin joita ongelmat meissä herättävät, koemme tilanteen ilman mielen tulkintoja ja huomaamme että tilanne on harvoin ongelma: egon ja minän suhde tilanteeseen tekee siitä ongelman.

Muuntuminen on luonnollinen prosessi, jossa egon epätodet uskomukset ja ehdollistumat tulevat paljastetuiksi. Tulemme tietoisiksi niistä ja ymmärrämme intuitiivisesti että ne ovat vain illuusioita jotka ovat voineet ohjata meitä turhille sivupoluille. Tiedostamisen myötä ne tippuvat pois omalla painollaan, eikä niitä korvata uusilla uskomuksilla. Myös uskomusten ohjaama käytös ja toimintamallit jäävät pois ilman että meidän tarvitsee tehdä niille mitään, tai muuttaa itseämme mitenkään. Ymmärrämme oman olemuksemme sekä sen täydellisyyden tällaisenaan. Jos haluamme kohentaa tilannetta jollain elämänalueella motiivina ei ole enää tunne kelpaamattomuudesta tai puutteellisuudesta, vaan halu kohdella itseämme hyvin sekä halu nauttia menemisestä elämän mukana. Missään ei ole todistettu että elämän pitäisi olla vakavaa tai hankalaa!

Elämän virrassa voi uida sinnepäin missä uskoo olevan jotain saamisen arvoista. Silloin minä ja ego saavat päättää suunnan, mutta uiminen käy voimille. Kun opimme tuntemaan kuka todellisuudessa olemme, voimme rentoutua ja antaa virran viedä meitä eteenpäin koska tunnemme kykymme ja vahvuutemme kohdata se mitä virrassa tulee vastaan.

Tasapainon tila, josta toisinaan käytetään esim. ilmaisuja harmonia tai ykseys, on jokaisen ihmisen luonnollinen tila. Meidän on tarkoitettu elävän siinä tilassa koko elämämme alusta loppuun täysin luonnostamme. Sen kokeakseen ei tarvitse oppia tekniikoita tai tehdä harjoituksia, koska siihen ei tulla saavuttamalla. Sitä ei tarvitse saavuttaa, koska se on jo meissä. Se on tila jossa koemme myötäsyntyistä rakkautta, iloa ja vapautta.